Maailma

Eletään 2100-lukua. Väestö on keskittynyt Suomessakin yhä voimakkaammin kaupunkeihin, jotka ovat kasvaneet yhä suuremmiksi muun maan autioituessa. Etenkin maaseutu on tyhjentynyt, eikä viljelykelpoista maata enää juurikaan ole. Ruoantuotanto on siirtynyt valtaviin teollisiin kasvihuoneisiin ja suuriin kaupallisiin laboratorioihin, joissa tuotetaan synteettisesti erilaisia elintarvikkeita. Varsinaista metsää tai muutakaan luonnonympäristöä on vain vähän jäljellä yksityisillä suojelualueilla, minne vain kaikista rikkaimmilla ihmisillä on pääsy. Suurin osa luonnonympäristöstä on ajat sitten tuhoutunut ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan seurauksena. Kaupunkeja ympäröi karu joutomaa, missä enää harvat kasvi- ja eläinlajit tulevat toimeen. 

Teknologian kehittymisen ja arkipäiväistymisen myötä lähes kuka tahansa pääsee kuitenkin seikkailemaan virtuaalimetsissä tai viettämään aikaa virtuaalimaailmassa meren rannalla. Viihteen lisäksi teknologia on tuonut myös esimerkiksi erilaiset implantit ihmisten ulottuville – tosin vain rikkaimmilla on niihin varaa. Köyhemmät ihmiset joutuvat tyytymään halpoihin kopioihin tai turvautumaan vanhaan teknologiaan. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut ja teknologian kehitys on hyödyttänyt etenkin rikkaita oli kyse sitten lääketieteestä, liikenteestä, asumisesta tai turvallisuudesta. Useimmat kuitenkin sinnittelevät ja pyrkivät rakentamaan itselleen mahdollisimman mukavan elämän niissä puitteissa, mitä yhteiskunnalla ja maailmalla on tarjota. Suffragettisodaksi kutsuttu sisällissota on kuitenkin tuonut väkivallan Suomenkin kaupunkien kaduille ja repinyt rikki jo muutenkin kovin hauraaksi käyneen yhteiskuntarauhan. 

21 vuotta sitten Zoza-virus levisi nopeasti kaikkialla maailmassa ja sen sairasti paikoin jopa 75 % naisista. Virus tappoi lyhyessä ajassa arviolta noin 10% maailman naisista. Pandemian vaikutukset olivat valtavat: sairaalat ja ruumishuoneet täyttyivät nopeasti ja etenkin naisvaltaiset alat kärsivät työvoimapulasta. Ne, joita tauti ei tappanut, se jätti hedelmättömiksi tai aiheutti suuria vaikeuksia raskaaksi tulemisessa. Tämä tarkoitti äkillistä syntyvyyslukujen romahdusta kaikkialla maailmassa. 

Useimmat valtiot reagoivat rakenteilla ja lainsäädännöllä, jolla pyrittiin tukemaan syntyvyyttä. Käytännössä tämä tarkoitti yleensä naisiksi määriteltyjen aseman heikkenemistä: abortti kiellettiin lähes kaikkialla maailmassa, naisten työssäkäyntiä ja opiskelua ensin vaikeutettiin ja alettiin sitten rajoittaa erilaisilla laeilla. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia rajattiin, ja naisen määritelmää kavennettiin. Naisia kannustettiin menemään naimisiin nuorina, ja kun korkeakoulut sekä työpaikat sulkivat ovensa yhtä tiiviimmin naisilta ja kun naimattomien naisten asemaa heikennettiin ja hankaloitettiin, ei naisille enää jäänyt juuri valinnanvaraa. Toisaalta etenkin monet varakkaat perheet pyrkivät tukemaan kaikin tavoin tyttäriensä mahdollisuuksia päästä hyviin naimisiin, tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia. Raskaana olevien naisten tueksi muodostettiin yhä kattavammat terveyspalvelut, jotka pikku hiljaa saivat suoranaisten laitosten muodon. Parhaimmillaan nämä laitokset olivat kuin luksushotelleja, missä naisista ja heidän hyvinvoinnistaan pidettiin huolta; pahimmillaan ne olivat vankiloita, joissa raskaana oleva nainen oli vain sikiön kasvualusta. 

Köyhemmät synnyttäjät olivat käytännössä pakotettuja luovuttamaan syntyneet lapsensa adoptioperheisiin, samoin synnyttäjät, jotka syystä tai toisesta olivat yhteiskunnan silmissä äidiksi sopimattomia. Vaiheittain hedelmällisillä naisilla ja vastasyntyneillä lapsilla käyty ihmiskauppa yleistyi ja sai yhä organisoidumman muodon. 

Aluksi valtio tuki hedelmällisyyshoitoja ja keinohedelmöitystä taloudellisesti. Lukuisat terveysalan yritykset markkinoivat hedelmällisyyshoitojaan, joille valtio antoi avokätisesti tukea. Myös sukulaiset painostivat usein naisia hakeutumaan hoitoihin, eivätkä kaikki yksityisklinikat edes vaatineet naisen omaa suostumusta. Lopulta myös Suomi otti Ruotsin tavoin käyttöön lain, jonka nojalla naiselle saatettiin määrätä pakollinen keinohedelmöitys. Periaatteessa lain rikkomisesta saattoi selvitä suurilla sakoilla, mutta etenkin köyhemmät naiset se käytännössä tuomitsi vankilankaltaisiin synnytyslaitoksiin.

Lakia vastaan protestoitiin laajalti: naisilta ei oltu täysin viety kokoontumis- ja sananvapautta, vaikka sitä olikin monin tavoin kavennettu ja hankaloitettu. Muodostui useita lähinnä naisista koostuvia aktivistiryhmiä ja ihmisoikeusryhmiä, jotka levittivät tietoa ja vastustivat lakia. Naisten väkivallattoman vastarinnan liike oli ennennäkemättömän laaja ja kokosi riveihinsä naisia eri yhteiskuntaluokista ja erilaisista taustoista. Naisten ryhmät järjestivät mielenosoituksia, jakoivat lentolehtisiä ja keräsivät adresseja. Hallitus ja media tuomitsevat jyrkästi naisten kampanjan ja pakkohedelmöityslain vastustajat leimattiin julkisuudessa vanhanaikaiseksi ja yhteiskunnalle vihamielisiksi. Liike rinnastettiin julkisessa mediassa jopa terrorismiin ja liikettä kannattavat naiset leimattiin itsekkäiksi ja ihmiskunnan vihollisiksi.

Naiset järjestivät kansallisen suurmielenosoituksen pakkohedelmöityslakia vastaan. Kyseessä oli valtava voimainponnistus: mielenosoitus ei saanut lupia ja useita järjestäjiä pidätettiin, joten nettiä tai puhelimia ei uskallettu käyttää tiedonvälityksen. Järjestelyt tehtiin salaa ja tieto mielenosoituspaikasta ja tarkasta ajasta kulki suusta suuhun. Sotilaspoliisi iski mielenosoitukseen Suomen oloissa ennennäkemättömällä voimalla: kymmeniä naisia kuoli ja satoja joutui sairaalahoitoon. Pidätettyjen määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Huhuttiin, että mielenosoitukseen osallistuneet naiset suljettiin hedelmöityshoitoihin erikoistuneeseen vankilaan. 

Pakkohedelmöityslaki hyväksyttiin ja astui voimaan. Sotilaiden voimankäyttö pelästytti monet naiset pois vastarintaliikkeestä ja käytännössä koko väkivallattoman vastarinnan kampanja päättyi. Moni koki muutenkin kampanjan epäonnistuneeksi, koska lain voimaantuloa ei pystytty estämään.

Kaikki naiset eivät kuitenkaan suostuneet luovuttamaan. Väkivallaton vastarinta ei näyttänyt tuottavan tulosta ja kun valtion äärimmäistä voimankäyttöä ja pakkokeinoja vastaan eivät perinteiset vastarinnan keinot pystyneet, siirtyi osa naisista aseellisen vastarintaan. Alkoi suffragettisotana tunnettu sisällissota, joka jatkuu yhä.

Nykyään aseellinen vastarintaliike muodostuu useista erikokoisista faktioista ja löyhästi verkostoituneista maanalaisista sissiryhmistä, jotka suorittavat terrori-iskuja ja murhaiskuja poliitikkoja vastaan. Näiden iskujen takia muodostettiin erillinen poliisin erikoisyksikkö, Feministisen rikollisuuden osasto (FRO). FRO:sta on nopeasti muodostunut paramilitaarinen, voimakkaasti aseistettu yksikkö, jolla on käytännössä rajaton toimivalta, valtava budjetti ja tehokas tiedusteluosasto. FRO:lla on myös omat pahamaineiset vankilansa, joiden yhteydessä puhutaan katoamisesta, kidutuksesta ja ihmiskokeista. Mitä pidempään sisällissota on jatkunut, sitä vähemmän kumpikaan osapuoli on piitannut ihmisoikeuksista.

Elämää vastarintaliikkeessä 

Vastarintaliike on jakautunut useampaan ryhmittymään eli faktioon. Faktiot eroavat suuresti toisistaan sekä menetelmien että arvojen suhteen. Suurin osa ryhmistä tekee ainakin satunnaisesti yhteistyötä, mutta faktioiden välillä on myös paljon konflikteja ja suuria ristiriitoja. Vaikka eri ryhmittymät eroavatkin suuresti, on kuitenkin myös paljon koko vastarintaliikkeelle yhteisiä tapoja ja perinteitä.

Faktioissa on kymmeniä tai useampia tuhansiakin jäseniä eli sisaria tai siskoja. Faktiot ovat jakautuneet 3 – 6 siskon taisteluryhmiin. Taisteluryhmä taistelee yhdessä tiiviinä yksikkönä ja usein myös asuu yhdessä. Periaatteessa taisteluryhmät ovat ammattimaisia yksiköitä, mutta käytännössä ryhmän sisäiset suhteet ovat usein hyvin tiiviit ja läheiset.

Paitsi taisteluryhmään jokainen sisko kuuluu myös ns. sisarusparveen. Sisarusparvi on ryhmä siskoja, jotka ovat liittyneet vastarintaan samaan aikaan ja suorittaneet koulutusjaksonsa yhdessä ennen kuin heidät on rekrytoitu faktoihin ja sijoitettu taisteluryhmiin. Sisarusparvia on monenlaisia: osassa siskot tappelevat ja riitelevät myrskyisästi, osassa siskojen välillä vallitsee hellyyden ja toisten tukemisen ilmapiiri. Mutta olivatpa tunnesiteet sisarusparvessa millaiset tahansa, ovat ne aina voimakkaita ja kestäviä.

Kaikki faktiot kunnioittavat äideiksi kutsuttuja veteraaneja. Äidit ovat veteraanitaistelijoita, jotka syystä tai toisesta ovat jättäneet aktiivisen taistelun ja siirtyneet kouluttamaan ja rekrytoimaan vastarintaan uusia jäseniä. Vastarintaliikkeeseen voi liittyä vain äideiltä saadun koulutuksen ja äitien hyväksynnän saatuaan. Periaatteessa äidit myös päättävät, mihin faktioon ja taisteluryhmään alokkaat sijoitetaan. Äidit ovat kokeneita ja puolueettomia taistelijoita, jotka auttavat ja neuvovat siskoja ja tarjoavat myös lohtua ja tukea kun vastarinnan vaatimat uhrit käyvät  liian raskaaksi kantaa.

Sisar Kuoleman kultti on myös koko vastarintaliikkeelle yhteinen. Siskona oleminen tarkoittaa, että kuolema on jatkuvasti läsnä. Ystäviä kuolee sodassa ja jokainen sisko uhmaa jatkuvasti väkivaltaista kuolemaa. Jokaisella siskolla on omat keinonsa käsitellä asiaa, mutta jokaisen on löydettävä oma tapansa elää kuoleman kanssa tai jätettävä koko vastarintaliike. Vastarintaliikkeessä on muodostunut tavaksi puhua Sisar Kuolemasta kuin taistelutoverista, joka on aina rinnalla mukana taisteluissa. 

On myös tärkeää muistaa kaatuneita ja eri faktioilla  ja taisteluryhmillä on erilaisia perinteitä siinä, miten kaatuneita tovereita muistetaan. Joillakuilla on tapana kantaa muistona kaatuneita ystävistä jotakin muistoesinettä, toiset tatuoivat kaatuneiden ystäviensä nimet iholleen, kun taas jotkut ryhmät kokoavat yhteen paikkaan kaatuneiden nimet. Jokaista taisteluissa kaatunutta kunnioitetaan sankarina tai marttyyrina. Usein kaatuneita muistetaan juhlilla, missä tanssitaan yhdessä lähes ekstaasinomaisessa tilassa – tästä käytetään nimitystä Dance macabre tai vaan yksinkertaisemmin Tanssi.

Fight Like a Girl sijoittuu viiden faktion yhteiseen kokoontumisen, joka huipentuu kaatuneiden siskojen muistamiseen yhteisellä Tanssilla. Mutta ennen sitä faktioilla ja taisteluryhmillä on harvinainen tilaisuus tavata tuttuja, vaihtaa tietoja ja kokoustaa. Äidit esittelevät myös uudet alokkaat ja osoittavat näille omat faktiot ja uudet taisteluryhmänsä, jotka käyttävät hyväksi tilaisuuden ottaa uusi sisko osaksi ryhmää turvallisessa ympäristössä.

Valvonta ja viestintä

Kaikki vastarinnassa tietävät, että FRO:n kameroita ja mikrofoneja voi olla missä tahansa. Julkisilla paikoilla, virastoissa ja toimistoissa, ravintoloissa, puistoissa, takseissa, busseissa ja junissa. Ja ennen kaikkea puhelimissa. FRO:n mikrofoniverkkoa valvoo tekoäly, joka pyrkii poimimaan puheesta feministiterroriin liittyviä sanoja ja fraaseja. Puheentunnistus nojaa ylikansallisten jättien teknologiaan ja toimiikin luotettavimmin englannin kanssa. Koulutuksen puutteen rinnalla tämä on pääsyy sille, että vastarinnassa ei juurikaan käytetä englantia. Englannin sukulaiskieltä ruotsia tekoäly tunnistaa melko hyvin, suomea vain kohtuullisesti. Koneen heikkous on kuitenkin siinä, ettei se osaa erottaa, milloin kieli vaihtuu. Kielen vaihtuessa tiuhaan puheentunnistus menee sekaisin. Siksi vastarinnassa suositaan suomen ja ruotsin käyttöä lomittain.

Kaikki siskot tietävät, että kännyköiden käyttö ei ole turvallista. Monella toki on kännykkä, mutta sillä ei koskaan hoideta vastarinnan asioita. Kaikki vastarintaan liittyvä sähköinen viestintä tapahtuu Nebula Primen turvallisiksi vahvistamien terminaalien kautta. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ei ole, ja sisko joka käyttää turvattomia viestimiä vastarinnan asioihin vaarantaa koko vastarinnan – ja on kiinni jäädessään pahoissa vaikeuksissa. Kurinpalautus voi olla ankara.

Vihollinen

Suffragettisodassa vastarintaliike taistelee patriarkaattia vastaan; kyseessä EI siis ole sota miehiä vastaan. Valta-asemassa olevat – poliitikot, sotilasjohtajat, mutta myös sotilaat ja poliisit – ovat käytännössä pääasiassa miehiä, mutta patriarkaalista systeemiä tukevat myös monet naiset, joista osalla on paljonkin vaikutusvaltaa. Ja toisaalta myös moni mies on liittynyt vastarintaliikkeeseen ja taistelee sen riveissä. Tästä huolimatta vastarintaliikkeessä on myös siskoja ja kokonaisia taisteluryhmiä, jotka vihaavat yksiselitteisesti kaikkia miehiä ja näkevät nämä vihollisina.

Useimmissa tapauksissa vihollinen on kuitenkin kentällä joka tapauksessa vaikutusvaltaisessa asemassa oleva patriarkaatin kannattaja ja mies. Vastarintaliikettä repivät kuitenkin tapaukset, missä iskun kohde on patriarkaattia tukeva nainen (osa siskoista ei hyväksy mitään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa) tai mies, joka ei millään tapaa tue patriarkaattia tai on jopa itsekin sen sorron kohteena (osa siskoista ei hyväksy mitään sivullisiin tai varsinkaan patriarkaatin uhreihin kohdistuvaa väkivaltaa). 

Aseet

Larpissa ei ole lainkaan varsinaista taistelua tai ammuskelua, ja hahmon omat aseet ovat proppeja, joita ei käytetä pelin aikana. Voit siis tuoda peliin airsoft-aseen (ilman kuulia, poista akku tai älä kiinnitä lipasta), nerf-aseen, vesipyssyn, replikan tai itse askartelemasi propin. Et siis tarvitse peliin millään tapaa toimivaa asetta, ainoastaan jotakin mikä sopii hahmosi tyyliin. Meleease voi olla lateksi, bofferi, teroittamaton metalliase tai muu proppiveitsi. Myöskään meleeaseita ei ole tarkoitus käyttää pelissä (ellei toisin ole etukäteen sovittu pelaajien ja pelinjohdon kesken). Mitään proppiaseita ei saa pitää esillä ulkotiloissa.

Pelissä on harjoitusalue, jolla saa käyttää pelinjohdon nimenomaan areenalle toimittamia nerf-aseita. Nämä ovat myös ingame nerf-aseita ja tarkoitettu harjoitteluun. Areenalla ei saa käyttää omia nerf-aseita (jotka ingame ovat tietenkin siis oikeita aseita). 

Pelimaailmassa on kolmenlaisia ampuma-aseita, joilla on kaikilla hyvät ja huonot puolensa. Perinteiset, luoteja ampuvat ampuma-aseet ovat useimmissa olosuhteissa toimivia ja luotettavia  – ja myös helpompia huoltaa ja korjata kuin modernimmat aseet. Näitä perinteisiä ampuma-aseita kutsutaan usein Paukuiksi, koska ne ovat huomattavasti kovaäänisempiä kuin modernimmat aseet. 

Laseraseet ovat tehokkaita ja tarkkoja, mutta lyhytikäisiä ja etenkin kylmässä tai pölyisessä ilmassa ne ovat epäluotettavia ja lakkaavat helposti toimimasta. Lisäksi ne ovat hyvin sensitiivisiä EMP-iskuille (elektro-magneettiselle iskulle).

Bio-tekit ovat aseita, jotka eivät tapa uhria välittömästi, mutta tainnuttavat ja infektoivat uhrin tietyillä viruksilla. Bio-tekit ovat tehokkaita ja vaarallisia, mutta vaurioituvat helposti jolloin virusta saattaa levitä aseen käyttäjään ja muihin lähistöllä oleviin.

Ampuma-aseiden lisäksi käytössä on valtava kirjo erilaisia terä-aseita ja lyömäaseita – käytännössä mistä tahansa voi tehdä aseen ja eri taisteluryhmissä on erilaisia käytäntöjä ja eri siskoilla erilaisia preferenssejä aseidensa suhteen. Voit siis itse päättää, millainen aseistus hahmollasi on. Kaikki aseet pitää pelipaikalla hyväksyttää pelinjohdolla.